Heini Uusisilta-Immonen

CARE FOR THE GRAINS

In English:

Saharan sand and smaller dust particles were transported in the upper atmosphere for thousands of kilometers and deposited to Finland on February 2021. The ground was at the time covered by snow. Sand and dust colored the top layers of the snow with various shades from yellow to brown in Southern parts of the Finland to inland. Even though Finland has been effected by Saharan dust transport and deposition before, this time the event was more visible because the sand and the dust deposited on top of the snow. The event was broadly discussed and broadcasted in different types of media and Finnish Meteorological Institute started campaign in which citizens were asked to collect Saharan sand samples for further research.¹

I remember the first time when I heard about the Saharan sand from my spouse. He had read about the event from the news. ”Do you know why the top layer of the snow has almost reddish tone today? There is Saharan sand on top of the snow!” My husbands words stayed with me and I had to learn more about the event. The very thought about these microscopic particles and the journey that the particles had gone through almost kept pulling me towards some unknown destination. I just knew that if some Saharan sand had been transported and deposited to my near surroundings it would mean that sand would also become part of my garden. The same garden that already had special meanings to me and that I had grown to love and care for over the years. I knew I had to spend time in my garden to research the event more. After I entered the garden I just stood still for a long time and stared at the snow. I was trying to gather my thoughts about the extraordinary sight that was unfolding right in front of me. In my mind at that particular moment the garden, desert sand and snow had momentarily merged into one.

Afterwards when I thought about the beginning of this process, it was very clear that I was following my impulses when I first heard about the Saharan sand and started working with the subject in my garden. I wasn't at all trying to rationalize the process. I was driven by the curiosity but also by the emotional response which I had been experiencing after hearing about the event. As I was standing in my garden on that cold February day, I felt like I cared for the individual sand grains which I couldn’t see clearly amongst the snow but I could imagine their journey and how those sand grains would possibly look like. I wanted to welcome these travelers like I would welcome family members or friends after a long journey. Grains of sand grew bigger and heavier in my mind. I wanted to just be present for these quiet and almost invisible travelers. Air currents had transported sand almost what felt to me unbelievable distance in a time when we were living under restrictions and isolation had become the new normal. My surroundings looked more alive, complex and somehow more wider that day. After spending time in the garden I gathered snow from the yard to see if I could learn more about the event and the samples.

”Care for the grains” text and photographs are part of my work that has been supported by Arts Promotion Centre Finland with a working grant. The project related to the event of Saharan sand transport and deposition to Finland on February 2021 and the samples that I gathered from my garden after the event. Even though long-range transported and deposited sand to Finland on February 2021 can be called Saharan sand or dust depending on the size of the particles,² my working process still began from the idea of small individual sand grains and from the caring feeling that I had for those grains. That is why I decided to give a title to texts and the photographs that refer to the beginning of this process ”Care for the grains”. In the photography series that I took during the process, I repeated and relived the moment when I encountered the Saharan sand for the first time in my garden. The moment that I was trying to reach again and again was full of care and feelings of unity towards the environment but also gratitude towards the moment that I had the opportunity to experience. The moment when something surprising and unexpected had stopped me and changed my view and the way I was looking at my surroundings.

Suomeksi:

Suomeen kulkeutui vuoden 2021 helmikuussa Saharasta hiekkaa ja pienemmistä partikkeleista koostuvaa pölyä. Saharan hiekka ja pöly värjäsivät paikoitellen lumihangen pintakerroksen Etelä-Suomesta sisämaahan eri sävyin kellertävästä rusehtavaan. Partikkelit kulkeutuivat yläilmakehässä tuhansien kilometrien matkan. Ilmiö ei ollut ainutkertainen vaan Saharan hiekkaa on kulkeutunut Suomeen aiemminkin, mutta nyt hiekkaa oli havaittavissa helposti lumen päältä ja tämä teki tapahtumasta vielä näkyvämmän. Aihetta käsiteltiin laajasti eri medioissa ja Suomessa Ilmatieteen laitos aloitti tapahtumaan liittyen kampanjan, jossa kansalaisia pyydettiin keräämään Saharan hiekkanäytteitä tutkimusta varten.¹

Muistan ensimmäisen kerran, kun itse kuulin Saharan hiekan kulkeutumisesta Suomeen puolisoltani, joka oli lukenut aiheesta uutisista. ”Tiesitkö, miksi tänään lumen pinta on melkein punertavan sävyistä? Pinnalla on Saharasta kulkeutunutta hiekkaa!”. Kumppanini sanat jäivät mietityttämään minua niin paljon, etten voinut jättää asiaa siihen vaan minun oli jotenkin tutkittava ilmiötä tarkemmin. Ajatus mikroskooppisen pienistä partikkeleista ja niiden matkasta veti minua kohti minulle vielä tuntematonta määränpäätä. Tiesin vain, että jos hiekkaa oli kulkeutunut myös omaan lähiympäristööni se olisi sulautunut myös osaksi minulle tärkeää puutarhaa ja minun oli tutkittava asiaa paikan päällä. Puutarhassa seisoin aluksi pitkään pihalla katsellen lunta ja yrittäen jäsentää ajatuksiani erikoisesta yhdistelmästä edessäni. Mielessäni puutarha, aavikon hiekka ja lumi olivat hetkellisesti sulautuneet yhteen.

Jälkikäteen ajatellessani, kuinka työskentelyni aiheen parissa sai alkunsa on selvää, että toimin impulsiivisesti siitä hetkestä, kun kuulin hiekan kulkeutumisesta Saharan autiomaasta Suomeen ja hakeutuessani talviseen puutarhaani. En ajatellut tai järkeillyt prosessia. Uteliaisuus ohjasi toimintaani, mutta myös tunteet, joita oli herännyt minussa. Seisoessani pihalla tuona kylmänä helmikuisena päivänä tunsin välittäväni yksittäisistä hiekan jyvistä, joita en erottanut kunnolla lumen seasta, mutta pystyin kuvittelemaan selvästi niiden matkan aavikolta puutarhaan ja sen miltä ne saattaisivat näyttää. Halusin ottaa nämä matkustajat jotenkin vastaan, kuin perheenjäsenet, ystävät tai tuttavat pitkän reissun jälkeen. Hiekanjyvät kasvoivat mielessäni isommiksi ja painaviksi. Halusin olla hetken paikallaan ja läsnä, vain näitä hiljaisia ja miltein näkymättömiä matkalaisia varten. Ilmavirrat olivat kuljettaneet hiekkaa käsittämättömältä tuntuvan matkan aikana, jolloin elimme enemmän eristyksissä ja rajoitusten piirissä, kuin koskaan ennen. Ympäristöni näytti sinä päivänä elävämmältä, monimutkaisemmalta ja hieman avarammalta. Puutarhassa viettämäni ajan päätteeksi keräsin lopulta lunta tutkiakseni näytteitä ja ilmiötä lähemmin.

”Care for the grains” valokuvat ja teksti on työstetty Taiteen edistämiskeskuksen työskentelyapurahalla liittyen Saharan hiekan kulkeutumiseen Suomeen helmikuussa 2021 ja näytteisiin, joita keräsin puutarhastani. Vaikka Suomeen helmikuussa 2021 kulkeutunutta hiekkaa voi partikkelin koosta riippuen kutsua joko hiekaksi tai pölyksi,² oma työskentelyprosessini alkoi kuitenkin mielikuvista hiekan jyvistä ja välittämisestä näitä hiekan jyviä kohtaan. Tästä syystä myös prosessin alkua kuvaava teksti ja kuvat saivat nimen ”Care for the grains”. Työskentelyajanjakson aikana otin sarjan valokuvia joissa toistin ja uudelleen elin hetkeä puutarhassani, jolloin ensimmäistä kertaa kohtasin Saharasta kulkeutuneen hiekan. Hetki, jota tavoittelin uudelleen ja uudelleen oli täynnä välittämistä ja yhtenäisyyden tunnetta ympäristöä kohtaan, mutta myös kiitollisuutta siitä hetkestä jonka olin saanut kokea. Hetkestä, kun jokin yllättävä, odottamaton oli pysäyttänyt minut ja jonka jälkeen näin ympäristöni eri tavalla kuin ennen.

1. Finnish Meteorological Institutes Saharan sand research details are presented in Outi Meinander’s European Aerosol Conference 2021 presentation video https://youtu.be/ssJ6k8sT0so and in Saharan hiekkaa newsletter that can be ordered through this site https://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutinen/3aXyu8yvDg9WvlxPiBcJzl

2. Finnish Meterological Institutes Saharan hiekkaa newsletters editors and researchers Ana Álvarez Piedehierro and Outi Meinander explain in the second letter what exactly was transported and deposited to Finland on February 2021. Dust or sand? https://mailchi.mp/57e7f5c33c36/saharan-hiekkaa-2en

My warmest thanks to Finnish Meteorological Institutes senior research scientist, Dr. Outi Meinander and Postdoc researcher, Dr. Ana Álvarez Piedehierro for sharing results and details with me about their ongoing research relating to Saharan sand and dust and of course huge thanks to Arts Promotion Centre Finland for supporting my work.